Minna-Maarit Jaskari eli Minsku
Vielä viime kesänä istuin turvallisten suomiputtejen selässä, mutta syksyllä hermot menivät hevosen hankinnassa ja talliin saapui viehkeästi kiljahteleva Pavarotti VII. Alku oli aikamoista taiteilua - moni sanoi että on se hyvä, ettei tarvitse olla tuon selässä, kun Pate hypähteli ja leikki sinkoa. Asiaa ei auttanut, että tarrasin polvilla kiinni satulasta, nostin takamuksen ylös, päästin alapohkeen irti ja heiluttelin käsiä leuan korkeudella. Oli aikamoinen muutos keinuhevosiimme. Onneksi tiesin, että vika on satulan yläpuolella, sitä kun on helpompi korjata. Nyt Paten kanssa on pikkuhiljaa saatu yhteistyö kulkemaan emmekä enää ryntäile pitkin poikin maneesia. No, ainakaan se ei tunnu niin pahalta enää. Toinen suuri muutos askellajien lisäksi tässä hevosvaihdoksessa on ilman muuta ollut letittäminen. Ei ole Jossu enää auttamassa enkä oikein kehtaa olla letittämättäkään, joten ei auta kuin letittää. Onneksi se olikin tosi helppoa, vaikka joku tarkkasilmäinen kyllä huomaa sykeröiden olevan hieman eri kokoisia ja näköisiä.
