JOKERAN JOUKKUEELLE SM-KULTAA
Niinisalossa järjestettiin kauden viimeiset kenttäkisat
16.-17.9 ja sinne suunnattiin porukalla. Kyseessä oli kansalliset kilpailut
alueluokilla höystettynä, ja minut (=Pynde) oli ylipuhuttu osallistumaan
kansalliseen helppoon luokkaan, jossa joukkue-SM-kisa käytiin. Aikaisempaa
kenttäkisakokemustahan Vapsulta ja minulta löytyikin Ypäjän tutustumisluokan
verran, jossa siis olimme viimeisiä maaliin päässeitä (ja osallistuimme myös
harjoituskilpailuiden harrasteluokkaan elokuussa Hämeenlinnassa – siis
kokemusta roppakaupalla). Pynden logiikka sanoo, että jos pienemmät luokat ei
oikein suju, niin kannattaa mennä kokeilemaan vähän isompaa. Järjen valohan on
tunnetusti aina palanut päässäni ns. säästöliekillä.
Meillä siis oli JOKERAa edustamassa kolmen hengen joukkue:
Johanna Hurme – Abendfest KS, Tiia Mäntykoski – Raritet ja minä Vapsulla. Jonnu
ja Tiia ovat hevosillaan menneet useampia helppoja luokkia ja menestyneetkin,
joten lienee turha arvailla, että kuka mahtoi olla joukkueen heikoin lenkki. Ja
tietysti minut oli arvottu aivan luokan loppupäähän, joten siis ratsastin
joukkueestamme viimeisenä. Joukkueessa saa olla 3 tai 4 ratsukkoa, joista
kolmen parhaan tulokset lasketaan mukaan joukkuetulokseen. Kolmen hengen joukkueessa
on se ikävä puoli, että kaikkien on pakko onnistua. Joukkueita oli
ilmoittautunut mukaan kuusi, mutta paikanpäällä kävi ilmi, että vain neljällä
seuralla oli joukkue.
Lauantaiaamupäivällä oli ensimmäisenä vuorossa
kouluratsastus, ohjelmana oli helppo A ponien kenttäkilpailuohjelma. Vapsu kävi
melkoisen kuumana, ja oli radalla muuten mielestäni ihan ok, vaikkakin kovin
jännittynyt. Tuloksena n. 48% ja ”yllättäen” viimeinen sija (36.) tämän osuuden
jälkeen. Onneksi kenttäsäännöissä ei vaadita 50% tulosta hyväksyttyyn
suoritukseen. Jonnu ja Tiia hoitivat leiviskänsä huomattavasti tyylikkäämmin,
Jonnu oli kouluosuuden jälkeen kärkikahinoissa mukana ja Tiiakin luokan
puolivälin paikkeilla.
Koulukiemuroiden jälkeen oli vuorossa rataesteosuus.
Korkeutta esteillä oli 105 cm, rata oli isolla nurmikentällä ja teknisesti aika
haastava. Muutama suhteutettu väli, pysty-okseri-sarja sekä kolmoissarja
aiheuttivat paljon virheitä ratsukoille. Suureksi hämmästyksekseni kaikki
puomit pysyivät kannattimillaan, kun olin kirmannut radan läpi. Rata tosiaankin
oli melko hankala, koska 36:sta ratsukosta vain viisi selvitti radan virheittä.
Jonnu otti pudotuksen ja yliaikaa, yht. 11 vp ja Tiian Raksu nosteli jalkojaan
hieman huolimattomasti, tuloksena viisi pudotusta eli 20 vp.
Ensimmäisen päivän jälkeen joukkueemme oli kolmantena eli
pronssissa kiinni. Päivän paras hetki oli ehdottomasti maastoradan näyttö tai
tarkemmin sen päätös. Viimeinen este oli nimeltään villimiehen baaritiski, ja
siellä oli ilmainen olut/siideri/limutarjoilu! Jonnun kanssa nautiskelimme
oluet, mikä tulikin tarpeeseen. Tiia oli hieman katkera, koska hän ei päässyt
radan näyttöön (toisen luokan koulustartti oli samaan aikaan) eikä saanut
ilmaista olutta.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa ratkaisun hetket eli
maastoesteet. Olin kävellyt radan useaan kertaan, ja katsellut sopivat reitit
mäntyjen välistä esteeltä toiselle. Tiia suoritti radan meistä ensimmäisenä, ja
selvisi maaliin ilman kieltoja; yliaikaa tuli hieman. Sitten oli Jonnun vuoro,
nopeasti ilman kieltoja enimmäisajan puitteissa maaliin. Jonnu ja Tiia
toivottivat minulle onnea matkaan: ”Älä nyt möhli, niin saadaan mitali…”
Hieman jänskätti ennen starttia. Olin päättänyt lähteä
rauhassa liikkeelle ja ottaa alashypyt ja vedelle tulon ravissa ja muutenkin
edetä kaikessa rauhassa tarkoituksena päästä maaliin asti. Kerrankin pystyin
ratsastamaan niin kuin olin suunnitellutkin! Ja muistin (ja ehdin) jopa
taputtaa Vapsua aina esteen jälkeen. Tulin ensimmäiset esteet aivan
rataestelaukkaa varman päälle, enkä muutenkaan koheltanut päättömästi niin kuin
tapanani yleensä on. Viitosesteellä olin tovin pulassa, kyseessä oli
risulaatikko, jolle askel ei oikein sopinut ja Vapsu päättikin loikata ns.
kesken askeleen ja ponkaisi laatikon lisäksi myös risujen yli. Onneksi
satulassani on ne jättimäiset polvituet ja lisäksi sain napattua harjasta
kiinni, joten pysyin kyydissä. Sitten olikin vuorossa pioneerilaakson ja
pläjäyksen alashypyt ja tulin molemmat ravissa, kuten olin suunnitellutkin.
Puolimatkassa uskalsin ajatella mitalia ensimmäisen kerran,
vaikka radan vaikeimmat esteet olivatkin vielä edessäpäin. Juoksuhauta (pikku
kukkulan päällä oleva hauta + tukki) meni ilman ongelmia, samoin pari seuraavaa
estettä. Ylämäen tykkilaatikolle muistin tulla terävää ja lyhyttä laukkaa, eikä
edes rämmitty siinä mitenkään, ja Arskan Härskin eli kolmoissarjan järveen
(alashyppy-alashyppy-koivupysty) tulin ravissa, enkä edes pudonnut sinne
järveen. Sitten taas rataestelaukkaa kulman yli, lammashaan okserin yli ja
villimiehen baaritiskin yli ja olin maalissa ilman kieltoja!
Yliaikaa tuli melkein puolitoista minuuttia, ja siitä
virhepisteitä reilu 33, mutta silti saatiin joukkuekultaa yli 140 pisteen
erolla seuraaviin eli Pohjois-Karjalan joukkueeseen. Lauantain jälkeen johdossa
ollut Karlvikin joukkue putosi kolmanneksi. Henkilökohtaisessa tuloslistassa
olin 16., Tiia oli 13. ja Jonnu sijoittui hienosti kolmanneksi. Kanssani
samalla kyydillä ollut Minsku sijoittui harrasteluokassa viidenneksi (hänen
heppansa Paten ensimmäiset kenttäkisat), joten kotimatka sujui varsin iloisissa
merkeissä.
Niinisalon
ratsastajat ry
Alue- ja kansallinen kenttäkilpailu 16.-17.9.2006
Joukkuekilpailun
tulokset
Luokka
II Helppo Helppo Cup 4, Joukkue-SM, Avoin
kaikille
Johanna Hurme-Abendfest Ks 65.78
Tiia Mäntykoski-Raritet 96.44
Nicola Pitkänen-Fabienne V 111.14 273.36
Arja Åberg-Barok 80.10
Kira Kinnunen-L'Aquila 99.55
Kira Peltola-Flipers 240.30 419.95
Camilla Lund-Vzryv 55.44
Susanna Eriksson-Borges 115.62
Kati Kalliala-Fasons Eliminated
----
Viivu Vyyryläinen-Wega Eliminated 10235.71
Pirkko Herd-Rantez 102.49
Miia Myllymäki-Rufes Eliminated
Pia Tauro-Unther van De Bochteen Eliminated 11167.29